Johdatuksen äärellä

Taikamatka blogi 1/3

Hämmentynyt, tässä ja nyt. Mielessäni kummittelee ajatus; miksi ihmeessä olen taas suuren seikkailun äärellä? Rehellisesti sanoen ihmisyys minussa ei olisi kaivannut minkäänlaista seikkailua juuri nyt. Elämäni on kaikkineen ollut melkoista seikkailua viime aikoina.

Mieleni olisi tahtonut pitää minut kotona turvassa ja se yritti viimeiseen saakka perustella minulle, miten koko reissussani ei ole yhtään järjen hiventä. Mieti nyt, yritys toimintaan ja heti 3,5 viikoksi matkalle, ilman tuloja, vain suuria menoja. Sinä olet järjetön! Myönnän tällä reissulla ei ole mitään tekemistä ihmismielen järjen kanssa.

Tähän sopii miete, joka syntyi kauttani viime viikolla. ”Maailmankaikkeuden suuri järki on ihmisen järjen tuolla puolen. Siksi tie suureen järkeen kulkee läpi järjettömyyden.” Tähän lausahdukseen voisi tiivistää tämän koko tarinan, jonka sinulle nyt kerron.

Viimeisen kahden vuoden sisällä olen matkustanut melkoisen paljon ja jokainen matka on tuotu minulle täysin johdatuksessa. En kertaakaan ole valinnut sen mukaan, mihin haluaisin matkustaa, vaan universumin merkit ovat viitoittaneet tien ja olen seurannut niitä. Siksi minua on viety myös paikkoihin, jotka eivät ole koskaan mahtuneet matkaunelmiini, kuten esimerkiksi Intiaan. Tämä koko kahden vuoden tarina vaatisi kokonaisen kirjan tai jopa kaksi, jotta voisin kertoa sinulle kaiken taianomaisine yksityiskohtineen. Tässä hetkessä jaan sinulle palasen siitä.

Olen saanut ohjausta meneillään olevan matkani suhteen. Tämä matka ei ole yksistään  minulle, vaan se on kaikille, joilla on into saada osa tämän matkan annista itselleen. Minun tehtävä on toimia tietoisuuden välittäjänä. Tietoisuus, jota minulle suodaan tulee jakaa eteenpäin.

Tässä minä nyt istun Helsinki-Vantaan lentokentällä ja kello on 5.45. Matkani Meksikoon on alkanut. Ehdin tässä jo pohtia, miten mukavan helppoa olisi ollut matkustaa vain Meksikoon ja sieltä takaisin kotiin. Mukavan helppo ja yksinkertainen eivät taida olla avainsanoja tälle matkalle.

Sillä tulen jatkamaan matkaani Meksikosta eteenpäin, koska minulla on tehtävä suorittettavana. Mikä ihmeen tehtävä? Minun tulee täydentää infinity symboli eli äärettömyyttä kuvaava symboli, jota kutsutaan myös ykseyden symboliksi. Kaiken alkupiste on kaiken loppupiste. Tiedän, kuulostaa vähintääkin erikoiselle. Odota, kun kuulet koko tarinan. Sitä ennen avaan sinulle hieman tämän matkan taustoja. Mikä oikein vie minut Meksikoon?

Tykkään ammentaa oppeja ja avata tietoisuuttani. Tällä hetkellä maailmassa on muutama henkilö keiden havainnot ja näkemykset maailmankaikkeudesta sekä sen olemasssaolosta ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Yksi heistä on Argentiinalainen Matias De Stefano. Viimeisen vuoden ajan olen tahtonut osallistua hänen live tapahtumaan. Viime keväänä hän vihdoin saapui Eurooppaan ja piti Lontoossa seminaarin, mutta juuri samaan aikaan minä olin Egyptissä. Ja mikä erikoista, että viikko sen jälkeen, kun minä olin palannut Egyptistä kotiin, näin Matiaksesta kuvan Egyptissä. Hän oli kuvassa samassa majoituspaikassa, jossa minä olin ollut viikko sitten. Tämä paikka sijaitsi keskellä ei mitään, eikä sinne millään tavalla voi vahingossa eksyä.

Tästä meni muutama päivä ja hän ilmoitti pitävänsä retriitin Meksikossa. Kyllä, sinne minä olen nyt matkalla. Kun hän julkaisi retriitin menin samalta istumalta tutkimaan retriittiä. Tunsin syvällä sielussani kutsun osallistua retriitille.

Tutkiessani Matiaksen retriittiä, sain samaan aikaan viestin. Se tuli ystävältäni, joka asuu Perussa.  Tapasin hänet 1,5 vuotta sitten edellisellä Perun matkallani. Emme olleet yli puoleen vuoteen viestitelleet yhtikäs mitään, mutta juuri tällä hetkellä hän lähetti viestin minulle. Hän kysyi kuulumisiani sekä seuraavan kysymyksen; Milloin sinä tulet Peruun?

Minun kokemukseni mukaa jokaikisellä asialla ja tapahtumalla, jopa pienilläkin, on aina jokin tarkoitus. Erityisesti pienet synkroniassa tapahtuvat asiat ovat juurikin niitä, jotka yrittävät kertoa meille, mihin suuntaan meidän tulisi kulkea.

Sen vuoksi minä koitan parhaani mukaan kuunnella tarkkaavaisesti universumin johdatuksen kuiskauksia. Pyrin olemaan hereillä ja huomaamaan yksityiskohtia sekä asioiden välisiä yhteyksiä. Sen vuoksi kysyin universumilta;  Onko tämä merkki minulle? Tarkoittaako tämä sitä, että minun tulee jatkaa matkaani Meksikosta Peruun? Kysymykseni jälkeen jatkoin päivääni normaalisti ja unohdin koko asian. Lähetin kysymyksen kvanttikenttään, josta saan vastauksen yleensä juuri silloin, kun vähiten osaan sitä odottaa. Luotan, että vastaus tulee. Milloinkaan en tiedä missä muodossa. Siksi minun on oltava hereillä, läsnä ja avoin.

Seuraavana aamuna heräsin tuttuun tapaan ajoissa meditoimaan. Kuulin meditaatiossani seuraavanlaisen ohjeen; Ota esiin kartta ja piirrä piste jokaiseen paikkaan, joihin johdatus on sinut vienyt viimeisen kahden vuoden aikana. Sen jälkeen yhdistä pisteet viivalla. Katso, mitä tapahtuu, jos laitat sinne pisteinä lisäksi Meksikon ja Perun.

Noudatin ohjausta. Otin esiin kartan ja piirsin pisteet kartalle ja yhdistin ne viivoilla. Haukoin henkeä. Tämä ei voi olla totta! Kun yhdistin pisteet yhteen sain täydellisen äänettömyyden symbolin. Ja mikä kaikkein uskomattominta viikko ennen tämän tapahtumista  minulle oli näytetty yritykseni Kristallivalon logo;  ouroboros käärme dna kierteineen. Olet ehkä saattanut huomatakin logoni.

Ouroboros käärme on yhtä kuin äärettömyyden symboli. Olin ehtinyt pyytää tätä logoa jo nettisivujeni tekijältänikin. Universumin viesti oli kristallin kirkas. Minulle ei jäänyt vaihtoehtoja, kuin luottaa merkkeihin kaikessa järjettömyydessään. Päätin lähteä viimeistelemään ouroboroksen, joka tapahtuu tämän matkan kautta.

Ouroboros symboli tarkoittaa kaiken alkupiste on kaiken loppupiste. Kaikki, mikä alkaa yhdestä pisteestä palaa lopulta samaan pisteeseen. Kerron sinulle, milloin alkupiste sai syntynsä aivan ensimmäisen kerran. Uskomatonta, mutta se tapahtui noin 15 vuotta sitten. Näin silloin merkittävän unen. Unen, jossa tunsin täydellisen kotiinpaluun tunteen unessa olevassa paikassa. Unessa minulle kerrottiin, että tämä paikka on Peru. Siitä asti tiesin, että joku päivä minä tulen matkustamaan Peruun. Se oli alkupisteen siemen, joka kuitenkin iti useita vuosia ennen toteutumistaan.

Tasan kaksi vuotta sitten matkustin Espanjaan ayahuasca retriitille. Minulla oli sisäisesti kipeät vuodet takana ja lähdin kyseiselle retriitille parantamaan itseäni sekä omia haavojani. Ja kuinkas ”sattuikaan”, että retriitin shamaani oli kotoisin Perun sademetsästä. Retriitillä hän kutsui meidät osallistujat Peruun luoksensa. Se oli kutsu, jonka tunsin sydämessäni, se oli Perun kutsu. Oli tullut aika lähteä tutkimaan uneni viestiä.

Matkustin Peruun. Siitä on noin puolitoista vuotta. Peru todella tuntui kodilta. Vasta jälkeenpäin oivalsin, että kotiinpaluu ei kuitenkaan tarkoittanut Perua fyysisenä kotiinpaluun paikkana. Sillä olikin paljon syvempi merkitys. Matka avasi portit sisäiseen kotiinpaluuni. Se johti matkoihin, jotka olivat osa tätä sisäistä kotiinpaluun matkaa.

Kun lähdin Perusta kotiin, niin tiesin, että tulen palaamaan takaisin. Pyhä Titicaca järvi, josta Maya kulttuuri on saanut alkunsa, jäi minulta kokematta. Tunsin, että se jäi odottamaan tapaamistani. Syvällä sielussani tiedän myös, että se on the paikka, jossa Ouroboros symboli tulee saattaa päätökseen. Mitä siellä tulee tapahtumaan? Sitä minä en tiedä. Näen sen siellä.

Nyt ensin elän läpi Matiaksen retriitin ja kaiken, mitä Meksiko minulle suo.

Jatkan tarinaani ja jaan sitä sinulle täällä. Paljastan pala palalta asioita…niin koska on vielä kolmaskin maa edessä…

Kerron ihan pian lisää…

Rakkaudella Emilia Meksikosta