Kultainen polku

Taikamatka blogi 2/3

Hei Suomi hei, täällä minä taas olen! Avaan kotioveni ja tuntuu, kuin olisin astunut vieraan ihmisen kotiin. Energia täällä ei vastaa enää uutta minua. Matkani oli käsittämätön ja sen koodaukset valtavia. Joka ikinen päivä saan uutta ymmärrystä järjettömään, uudenlaiseen tahtiin. Saadakseni jaettua sinulle tämän kaiken taian, minun on aloitettava se nyt heti.

Matkani kohti Boliviaa ja Titicaca järveä alkoi, kun ystäväni Tiago saapui minua vastaan Juliacan kaupunkiin Peruun. Istuin taksin takapenkille hänen viereensä. Siitä oli kulunut nyt 1,5 vuotta, kun viimeksi olimme nähneet toisemme retriitillä Perussa. Jälleennäkeminen oli täyttä iloa ja rakkautta. Kun istuin hänen viereensä, huomasin ensimmäisenä tatuoinnin hänen olkapäässään. Mikäs se siinä lymyili, ouroboros käärme tietenkin. Johdatus oli tuonut meidät ihmeellisellä tavalla jälleen kerran yhteen. Olimme matkalla viimeistelemään minun äärettömyyden symboliani, eli ouroborosta Titicaca järvelle. Ouroboros hänen kädessään oli heti merkki minulle siitä, että kaikki on täydellisessä linjassa ja meidän on tehtävä tämä yhdessä. En olisi ikimaailmassa uskonut silloin autossa istuessani, mihin tämä matka tulikaan meidät sekä minut johtamaan.

Olen matkustanut useissa pyhissä paikoissa, mutta missään en ole kokenut vastaavaa energiaa, kuin Titicaca järvellä. Energia siellä on täysin uniikkia. Siellä Äiti Maa ja Taivas ovat jollain tapaa täysin yhtä. Tunsin todella syvää yhteyttä planeettaamme ja samaan aikaan galaktiset energiat olivat käsinkosketeltavissa.  Paikallinen mies kertoi meille, että heille on täysin normaalia nähdä avaruusaluksia saarella ja että siellä vierailee säännöllisesti olentoja toisesta ulottuvuudesta. Näillä olennoilla on vihreät, kiiluvat kissan silmät. Harmikseni minä en törmännyt heihin. Kaikesta huolimatta totta tai ei, galaktiset energiat olivat siellä vahvasti läsnä ja aistittavissa.

Minulla ei ollut hajuakaan näistä galaktisista energioista ennen paikkaan menoa. Olin ainostaan saanut voimakkaan kutsun pyhältä Puumakiveltä, joka saarella sijaitsi. Kutsun mukaan minun tuli mennä tapaamaan häntä ja viimeistellä hänen kanssaan äärettömyyden symbolini. Rehellisesti sanoen olin vielä totaalisen tietämätön siitä, mistä kumman syystä minun lopulta tuli matkustaa Isla Del Solille tapaamaan Puumakiveä. Tiedän, että on vähintäänkin melko erikoista lähteä sinne asti vain siksi, että kuulee Puumakiven kutsun. Naurattaa se itseänikin, kun kerron tästä nyt sinulle. Silti minä lähdin sinne saakka, kaikesta käsittämättömyydestä ja hulluudesta huolimatta, tuon kutsun perässä. Luotin sisälläni olevaan vahvaan tunteeseen enemmän, kuin rationaaliseen mieleeni. Ja niin kannatti.

Isla Del Sol on pieni saari keskellä Titicaca järveä. Sanotaan, että Inkakulttuuri sekä Aurinko ovat syntyneet siellä. Saarella on monenlaista kiehtovaa historiaa. Puumakivi, joka kutsui minut sinne, sijaitsi tämän saaren vastakkaisessa päässä asuinpaikastamme. Vaelsimme kivelle viisi tuntia. Vaellus oli mitä voimallisin ja taianomaisin matka.

Vaelluksellamme kohti Puumakiveä tapahtui jotain odottamatonta. Polun varrella olevat kivirakennelmat kutsuivat minua ja yhtäkkiä tunsin voimakkaan energia-aallon pyyhkäisevän kehoni läpi. Värisin, kyyneleet virtasivat kasvoillani ja polvistuin maahan. Antauduin sille, mitä en voinut ymmärtää. Energia, joka virtasi läpi käsistäni sydämeeni, oli puhdasta valoa ja rakkautta. Se hetki oli pyhä, täynnä jotakin selittämätöntä ja voimakasta. Puhuin kanavoitua puhetta kultaisesta polusta, joka avautui eteeni. Ymmärsin, että minun tehtäväni oli kulkea tätä polkua, näyttää tietä ja jakaa tämän rakkauden ja vapauden sanoma myös muille. Tunsin, miten olen kultaisen polun Jumalatar. Tämä kultainen polku on tarkoitettu ihan jokaiselle, joka kuulee sen kutsun. Täällä on vapaus, rakkaus, ilo ja valo. Täällä taivas ja maa yhdistyvät. Puhuin ääneen, miten minun tehtäväni on kulkea tätä kultaista polkua ja näyttää tietä. Kuljin tässä hetkessä kultaista polkua brazialaisen ystäväni Tiagon kanssa yhdessä, lopulta suuresta tarkoituksesta.

Olin pukeutunut kultaiseen galaktiseen takkiini. Ymmärsin nyt, miten jopa sillä, että kadotin mystisesti lentokentälle kaikki vaatteeni, oli suurempi tarkoitus. Ostin pienestä ja likaisesta Juliacan kaupungista muutaman vaatteen saapuessani Peruun, jotta minulla olisi jotakin päällepantavaa. Yksi vaatteista oli tämä kyseinen kultainen takki. Tiago nauroi minulle, miten ihmeessä saatoin löytää Juliacasta kultaisen takin. Kultaiselle takille tuli lopulta symbolinen merkitys, sillä sen kanssa astuin uuteen elämään, kultaiselle polulle.

Lopulta saavuimme Puumakivelle. Meillä oli kunnia saada olla täysin kahdestaan tällä mystisellä paikalla. Ja vihdoin minun oli tullut aika kohdata se, hän, joka kutsui minut paikalle. Vatsanpohjassani nipisteli, hikoilin ja haukoin henkeä. Tunsin, miten elämäni yksi iso sykli oli tullut päätökseen. Olin kirjaimellisesti kuoleman ja uudelleensyntymän äärellä.  Tunsin, kuin olisin saapunut kotiin. Siinä hetkessä kaikki, mitä olin kantanut mukanani, menneet elämät, haavat ja vanhat syklit, tulivat päätökseensä. Tämä hetki oli kuolema ja uudelleensyntymä. Se oli hetki, jossa astuin uuteen, jossa minusta tuli uusi. Puumakivi oli opastanut minut tähän pisteeseen, mutta tästä eteenpäin minun täytyi jatkaa matkaani itse, kultaisen polun viitoittamana.

Kyyneleet virtasivat poskillani. Itkin syvää kiitollisuutta. Olin tuonut energeettisesti päätökseen jopa useita menneitä elämiäni. Armon ja rakkauden tunteet olivat valtava. Kiitin maailmankaikkeutta siitä, että saan elää tätä ihmeellistä taikaelämää. Kiitin Puumakiveä sen kutsusta ja annoin hänelle lahjaksi rakkaan moldaviittini. Moldaviitin, joka on kulkenut tämän koko infinity matkan kanssani.

Kaikki nämä sanani tuntuvat tässä jopa vaisuilta, eivätkä kykene millään kuvaamaan oikeutetusti tätä mystisen upeaa hetkeä. Tuossa taianomaisessa hetkessä päästin irti kaikesta vanhasta, jollain tapaa koko elämästäni. Kerroin kivelle, että olen nyt valmis kulkemaan hänen viitoittamaa kultaista polkua, mitä se ikinä tarkoittaisikaan…

Siitä ja Kultaisen Polun rakkaudesta kerron lisää seuraavassa postauksessani.

Kultaisin askelin Emilia

The Golden Path, kultainen polku Isla Del Solilla.